perjantai 7. syyskuuta 2012

Piirakka puna herukoista

Minun suurta herkkua ovat punaiset viini marjat, mutta näin syksyn ollessa ovella mietityttää että mitäs niille tekisi. En myöskään viitsinyt tehdä saman laista piirakkaa kuin viime kesänä. Onneksi herkullisessa Ruotsalaisessa leivonta oppaassa (joka on myös ehdoton suosikkini) oli vinkki herukoiden uudenlaiseen käyttöön. Jälleen loppu tulema oli piirakka mutta pienellä tvistillä!

Murotaikina:

150 g kylmää voita
4 dl venhä jauhoja
½ dl tomu sokeria
1 kanan muna
½ rkl kylmää vettä

Täyte:

3 kanan munaa
2 dl maito rahkaa
1 dl Ranskan kermaa
1 dl sokeria
100 g manteli massaa

Päälle:

punaisia viini marjoja
manteli lastuja
Vielä se on korkkaamaton mutta ei kauaa.
Aloitetaan pohja taikinasta. Nypi paloiteltu voi jauhojen ja tomu sokerin kanssa rakeiseksi seokseksi. Lisää kanan muna ja vesi ja vaivaa tasaiseksi seokseksi. Laita taikina muovi pussissa jää viilea kaappiin kylmettymään noin puoleksi tunniksi.

Valmista sillä välin täyte sekoittamalla ainekset yhteen. Lisää lopuksi raastettu manteli massa. Jaan teidän kanssanne hyvän vinkin miten manteli massan saa helpoinmin raastettua. Se onnistuu siten, että massa pötkö on ollut hetken aikaa pakkasessa! Siitä saa kunnon otteen ja on helppo käydä hommiin.

Levitä jähmettynyt taikina vuuan pohjalle ja reunoille ja kaada täyte sisään. Ripottele pinnalle reippaasti punamarjoja ja vähän manteli lastuja. Paista 175 asteessa 30-40 minuuttia tai jos uunisi on yhtä tehoton kuin minun niin sitten pitää olla ainakin tunti. Piirakka on valmis kun sen pinta on saanut kunnolla väriä.

Ja jos oot yhtä näppärä kuin minä niin yli määrä rahkasta ja marjoista taiot vielä odottelu väli-palan, nams!

tiistai 31. heinäkuuta 2012

Kesäinen piimä kakku

Joskus tuntuu siltä että leivonta olisi ihan hanskassa jos ei koko ajan itsestä riippumattomat tekijät vastustaisi. Tällä kertaa lomailin minun äidin ja isän luona ja käytin oitis hyväkseen heidän omalla maallaan kasvavia mansikoita kaiken näköisiin leivonta kokeiluihin. Äidillä oli myös vanhaksi mennyt kerma purkki joka nyt piti hyödyntää piimä kakun muodossa. Nimi on tosin hieman harhaan-johtava sillä ei tämä kakku ole piimää nähnytkään. No ensimmäinen mutta tuli siinä että äidin resepti on vuodelta nahka ja karva ja silloin on käytetty desinmitan sijasta kahvi kupillisia. Tästä syystä oman kakkuni mitta suhteet ei nyt varmaankaan ole aivan kohdallaan.

Johan tuosta näkee että paisto tulos on aivan kummallinen.

Toinen mutta tuli äidin upo uudesta ja uutuuttaan kiiltelevästä uunista joka paistoi koko komeuden miten sattuu. Se siirsi taikina massan vuuan reunoille ja keskelle tuli tyhjä kuoppa. Kaakusta tuli kiven kova pinnalta mutta sisältä arvaatte varmaankin vähän raaka. Loppujen lopuksi selvisi ettei se ihan yksistään uunin vika ollut. Syyllinen oli vuoka joka oli valuttanut rasvat pihalle ja eihän oo ihme että paisto tulos oli keskin kertainen. Mutta! Ei hätä ole tämän näköinen. Laitoin vaan paljon mansikoita ja banaania pinnalle viiden sentin kerma vaahto kerroksen päälle niin saatiin se syötyä.

Paljon vaan kermaa ja marjoja päälle niin kukaan ei huomaa mitään.
Lopuksi voi sitten olymppialaisten henkeen koittaa hikoillen hinkata uunia puhtaaksi. Minulla on vielä projekti kesken kun ei oo kunnon ainetta millä kuonat irtoaisi eikä äidin uutta uunia viitsi heti naarmuttaa pilalle. Jos nyt tämän päivän aikana...


torstai 5. heinäkuuta 2012

Hauskat kuvio keksit

Minä ja minun äiti päätettiin leipoa vähän keksejä. Äiti oli löytäny jostain lehdestä reseptin "Tominoihin", miidenkä piti olla niinku Dominoita mutta paljon parempia. Lehdessä suureellisesti kuulutettiin, että "ystäväni ei malta odottaa että saa taas haukata Tominoa". Aika isoja sanoja pieneltä lehdeltä, joten pakkohan sitä oli kokeilla.

Tällaisilta piti Tominoiden näyttää

 Resepti sisälsi tosi paljon kaikkia perus aines osia kuten erillaisia jauhoja sekä sitten kalliita aines osia kuten voita, kermaa ja kanan munaa. Lyhyestä virsi kaunis: sekoita ainekset ja tee keksejä ja sitten uuniin. Huomion arvoisaa on, että laita KEKSIEN KUORET UUNIIN ENSIN. Sitten vasta täyte väliin ja täytettä ei siis uuniin. No minä ja minun äiti päätettiin oikaista vähän ja laitettiin keksit uuniin täytteineen päivineen. Tuloksena onkin siis hauskat kuviokeksit tylsien Tominoiden sijaan.

Tällaisia niistä tuli
Dominoita on muutenkin turha edes yrittää leipoa, niitä saa kaupasta. Ostaa Prismasta Dominot jos kerran tekee mieli. Hauskoja kuviokeksejä saa vain tällä minun ja minun äidin reseptillä. Kaikista kivointa on yrittää kahvi pöydässä arvuutella että mikäs kuvio on keksin pinnassa. Näissä esi merkki kuvissa on yhdessä keksissä koiran kuva ja yhdessä juokseva mies.





Nautinnollisia kahvi hetkiä :)

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Tiistai ilta päivän manteli muhvinsit

No oli palkka päivä ja teki mieli jotain erityistä ja oli kerrankin varaa valko suklaaseen. Lindalla oli vanha muhvinsi resepti mitä hän oli kokeillut muutamaan kertaan mutta aina vähän epä määräisin tuloksin. Onneksi Linda sai apuihinsa hiivaisen leipurin ja opeteltiin muutamia leipomisen perusteita. Ensinnäkin

1. Se munan vatkaamien! Kaiken aa ja oo. Pitää tulla kuohkeata. Jos ei vispaa tarpeeksi pitkään niin turha odottaa nättejä muhvineja.
2. Ensin puuhaillaan kosteiden parissa, sitten vedetään mukaan kuivat. Kuivia aineita ei saa kuitenkaan enää vatkata, nyt pitää ollakkin löysää.
3. Älä availe sitä uunia kaiken aikaa! Lämpö karkaa ja kuohkeus sen mukana.
4. Ne silikoonivuuat. Olenko kertonut miten yli arvostettuja? Tuli todettua tälläkin kertaa.

Nyt kun Lindalla oli leipomisen alkeet hanskassa niin lähdettiin toteuttamaan reseptiä joka kuuluu näin:

2 munaa
1,5 dl sokeria
3 dl vehnä jauhoja
2 tl leivin jauhetta
1 tl vaniljiini sokeria
1,5 dl voi sulaa
manteli rouhetta
valko suklaata

Vatkaa munaa ja sokeria kunnes vaahtoaa. Lisää varovasti joukkoon sulaa voita (Matemaatinen onkelma: voi sulaa, kun sen lämmitää, mutta paljonko voita lämitetään jotta saa 1,5 desi litraa sulaa voitta??) ja keskenään sekoitetut kuivat aineet. Paista 225 asteessa 12-15 minuuttia.

Nyt näyttää siltä että uunissa, vuuassa ja reseptissä on vika kun ensiksi ne ei paistunut ollenkaan ja sitten ihan liikaa. Kumma juttu.

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Suolainen piirakka apgreidid

Tämän oikea nimi olisi kinkku pekoni boston mutta mun keksimä nimi on kyllä parenpi.

Nyt kuulkaas pukkais sellasta kalori pommia että! Löysin yhden toisen melkein yhtä hyvän leivonta plokin sivuilta niin hyvän-näköisen reseptin että sitä oli pakko lähteä kokeilemaan. Muutammia aines osia olen kuitenkin muuttanut niin voisi lähes tulkoon sanoa että resepti on omasta päästä kekkaamani. Tämä herkku tyrmää aiemmin suosimani suolaisen piirakan 100-0 sillä onhan se tosi korkea verrattuna niihin lättyihin ja siispä kestää pitempään syödä se loppuun.

Taikina:

3 dl maitoa
25 g hiivaa
1 tl suolaa
2 rkl hunajaa
3 dl sämpylä jauhoja
4 dl vehnä jauhoja
50 g voita

Täyte:
ruoho sipuli tuore juustoa
kinkkua
pekonia
juusto raastetta

Liuota hiiva lämpimään maitoon ja lisää suola, hunaja ja jauhot. Jauhojen lisäämisen loppu vaiheessa sekoita joukkoon pehmeä voi. Anna taikinan kohota (hohhoijaa, aina näitä odottamis vaiheita!!!).

Kauli kohonnut taikina mitta suhteiltaan levyn malliseksi ja tunge sen päälle täytteet. Tässä on oiva mahdollisuus luovuuteen sillä ei oo pakko käyttää samoja täytteitä kuin minä. Rullaa levy kuin tekisit kääre torttua (jos kääre torttu ei oo tuttu leivonnainen niin KVG) ja leikkaa rulla kahdeksaan palaan. Laita palat vierekkäin irto pohjaiseen vuokaan ja annapa taas taikinan turvota.

Kohonnut leivonnainen pitää vielä voidella (kanan)munalla ja siihen päälle voi kanssa ripotella vähän juustoraastetta. Paista uunin ala osassa 175 asteessa noin tunnin verran.

Nauti kylmänä tai lämpimänä ja muista syödä itse kaikki ettei ukko saa mitään.

tiistai 7. helmikuuta 2012

Ruuneberin tortut


Njam njam saisipa tälläistä!
Hyvää päivää vaan kaikille lukijoille!

Ompa taas vierähtänyt kauheasti paljon aikaa sitten viime leivonnaisten mutta ei hätä olekkaan tämännäköinen. Viime pyhänä nimittäin juhlittiin kenenkäs muun kuin herra Ruuneberin päivää ja sen kunniaksi ajattelin leipoa hänen lenpi leivonnaisiaan ruuneperin torttuja! Tavoittelin tietysti tuollasta ihanan korkeaa ja kuohkeaa lopputulosta mutta tässä oli nyt pari mutkaa matkassa.

1. Minulla ei ollut käytössä ruuneperin torttuja varten sellaista vuokaa jossa ne olis kasvanu korkeaksi. Noh tulos oli sitten enenpikin muffinssimainen.

2. Minulla ei ollut myöskään vattu hilloa jota tuotteeseen tarvii. Korvasin sen vetelällä mansikka hillolla eikä se oikein halunnut pysyä tortun päällä.

3. Loppu tulos oli niin kuiva ettei tätä oikein voi kenellekkään suositella vaikka ulko asu olisikin ollut onnistunut. Ette saa siis torttujen reseptiä.

Sen sijaan sokeri kuorrutuksen asetteleminen sujui kuin vanhasta tottumuksesta. Olihan siinä vähän samaa meininkiä kuin Sperm Cakessa aikoinaan.

Noniin ja kuva on vielä väärinpäinkin mutta etteköhän osaa päätänne kääntää.