Suklaane ananas herkku

Mun reseptit pukkaa tällä kertaa menemähän vähän jäläki ruuan puolelle, ehkä makean himooset kanssa eläjät ymmärtävät tämän! Oltihin kerran sittaris tekemäs vähä perheen ruoka ostoksia ja päätettiin ostaa kokonaanen ananas. En oo koskaan sellaasta ostanu, mutta täs tuloo kaikille ihan mukava vinkki jonka kuulin tyä maalla: jos haluaa tiätää onko ananas kypsä niin kokeele vetäästä keskimmäänen lehti irti. Jos se lähtöö, niin ananas on juuri sopivan kypsä. Jos ei, niin son raaka ja kannattaa jättää sellaanen hyllyhyn. Älä käytä väki valtaa, hellät ottehet ovat kaiken a ja o.

Etti kotona joku terävä puukko, mehän täällä pohojan maalla kannethan puukkoja vyössä niin ei tarttenu tällä kertaa kaukaa hakia. Siinä onki sellaanen tapa jonka etelän ihimiset vois oppia! Piliko ananas niinku parahaaksi näet, tärkeentä on notta kuoret lähtöö irti.

Ostimma myös sellaasta pirkan jäläki ruuille tarkootettua suklaa kastiketta. Löräytä sitä ihan reippahasti ananasten päälle ja nauti! Mulla meinas käyrä vähä niin jotta kiäli meni ihan haavoolle ku söin niin maharottoman paljon niitä ananaksia, joten tällä kertaa ei kannata kuunnella mahan kutsua vaan syä kohtuurella.

Komiaa syksyn jatkua kaikille! Terveesin Taru liisa

Muutto miähen aamu pala

Son Taru liisa täältä Seinä joelta taas terve!

Jokaanen muuton kokenu tyyppi tiätää jotta syäminen on vähän sinne päin, ja ei meiränkään kohoralla päästy muutto viikon lopun aikana nauttimahan kovinkaan maukkaasta aterioosta. Tulimma toisaalta siihen tulokseen, jotta ei sillä oo niin väliä mitä sitä syää kunhan mahan iän ikuusen kurinan saa loppumahan. Täs kyseeses aamu palas ei tartte juurikaan käyttää tällä kertaa päätä, kunhan kerkiää käyrä kaupas ja käyttää vähä maksu korttia tai jotaki muuta maksu välinettä. Merkinkin saa valita ihan itte, moomma tykänny plussan himoosina ihimisinä käyttää k kaupan pirkka tuottehia.

Osta siis purkki vispi puuroa, muutto päivänä kun on yleensä kaiken maailman hiutaleet pakattuna visusti jonnekki laatikkohon eikä muutenkaan viitti mitään yli määräästä teherä. Moomma ruukannu käyttää maitua vispi puuron seas, jotta se ei oo niin maharottoman kuivaa syötävää. Siten saa sellaasen mukavan liman siihen! Täs tapaukses osta sitte myös purkki maitua.

Vispi puuro kaupasta ostettuna maistuu parhaimmalta silloon ku sen syä lattialla, siispä asetelma on tällä kertaa asetettu kivasti lattialle ja kuva otettu vähän vertikaalisesti korkiammalta. Siitä ku otat ja syät niin on maha reppana edes hetkeksi tyyrytetty! Muutto päivänä voi syärä jopa kaks tälläästä purkkia jos maha niin tahtoo! Ja ei ku hommihin taas!

Herukkapiirakka

Vietin viikonloppua hyvän ystäväni Ilonan luona Jyväskylässä pittoreskissa miljöössä vain kivenheiton päässä kaupungin sykkeestä. Hänen pihamaallaan kukoistivat herukka- ja karviaispensaat lukuisten omenapuiden katveessa. Sunnuntaiaamuna heräsimme kunnon emännän elkein marjanpoimintaan ja päätimme tehdä ihanan herukkapiiraan. Elokuisen iltapäivän sateessa saimme nauttia syksyn sadosta herkullisen leivonnaisen muodossa.

Pohja:

150 g voita
1 dl sokeria
1 muna
3 dl venhäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte:

2 dl kermaviiliä
½ dl sokeria
1 muna
1 tl vaniljasokeria
marjoja

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi ja lisää muna. Nypi jauhoseos taikinan joukkoon ja painele voidellun vuoan pohjalle. Ilonan pienen pieni uuni rajoitti vuoan mallia, mutta saimme piirakan mahtumaan uuniin sydämen mallisessa vuoassa.

Sekoita täytteen aineet keskenään ja kaada piirakan päälle. Marjoiksi valitsimme tällä kertaa pihamaan kolmea eri herukkaa: mustia, punaisia ja valkoisia viinimarjoja. Jätä muutamia marjoja koristeluun ja kasaa ne keonomaisesti piiraan päälle.

Rapsakat reunat ja samettinen sisus tekevät tästä piirakasta hienostuneimpiakin makunystyröitä hivelevän herkun, jota kelpaa maistella rankan yksipäiväisen työviikon jälkeen vaikkapa pienimuotoisissa puutarhajuhlissa. Vaihtoehtoisesti voit yllättää nihkeimmätkin naapurisi tällä raikkaan marjaisella ja terveellisellä taideteoksella. Mikä voisikaan tuoda enemmän sopua Sopukadulle?

Syksy on jälleen tuonut tullessaan maukkaat luonnon antimet, joista taitava leipuri loihtii toinen toistaan makurikkaimmat luomukset. Kukaan ei huomaa, että taikinassa on puoli kiloa voita, sillä marjat peittävät kirpeydellään rasvan tahmeuden. Tämä on Hiivaisten leipurien kulta-aikaa!

P.S. Ilona on äidinkielen opettajana tarkistanut tekstini kieliasun. Tällä kertaa pilkut ja yhdyssanat ovat paikallaan, mutta ensi kerralla ette taida olla yhtä onnekkaita.